Ikävä

Ensin tulee suru.
Kaatuu päälle
kuin raskas seinä.
Sitten kyyneleet.
Nuo loputtomiim virranneet.
Ikävä tulee viimeisenä.
Iltaisin se kanssasi katsoo
uutiset, nuo illan viimeiset.
Ja kun nukkumaan käyt
kuiskaus hyvän yön
on ainoa

Ja joka valvottu
tuskainen yö
se hellittämättä pitää kädestä.

SISARENI KUU 

Väistyi lämpö, loiste auringon,
saapuu hetki, leuto hämärän,
ja lento yölinnun on rauhaton.
Hiljenee äänet kehrääjän.
Hämärtyy maa tummaan havinaan.
Kuule, tuo hetken hiljaisuus,
kun peittää taivas kasvojaan.
Raja päivän, yön, on ikuisuus.

Taittui ikuisuus.
Kasvojansa jo taivas hopeoi.
Hämärän väistyi alakuloisuus,
kun katseensa kirkkaan täyden loi,
sisareni kuu

[Lady]Yö